Kokemuksia konserttikuvauksesta

Kuvat ja teksti: Teemu Tuomioja

Hankin ensimmäisen kosketukseni konserttien kuvaamiseen kuvaamalla pieniä paikallisia rokkibändejä Valkeakoskella. Tuolloin tavoitteeni oli kokeilla, miltä pimeässä kuvaaminen tuntuu ja miten kuvat ylipäätään onnistuvat. Kuvat onnistuivat kuitenkin yli odotusten ja artistit itsekin olivat hyvin tyytyväisiä. Se, että artistit kertoivat itse, kuinka hienoa on nähdä itsensä sellaisissa kuvissa, sai pienen kipinän syttymään tähän lajiin.

Konserttien kuvaus järjestelmäkameran avulla vaatii lähes aina akkreditoinnin järjestävältä taholta. Mukaan voit päästä ihan kysymällä järjestäjien mediayhteyshenkilöltä suoraan tai täyttämällä akkreditointihakemuksen. Onnistumista edesauttaa jonkinasteinen näyttö siitä, että sinulla on kokemusta tapahtumien/konserttien valokuvauksesta. On siis aloitettava pienestä ja siirryttävä suurempiin myöhemmin. Oma portfolio kannattaa myös kasata ennen kyselyä. Konserteissa on hyvä huomata se, että mitä tunnetumpi artisti on kyseessä, sitä enemmän on sääntöjä ja ohjeistuksia valokuvaukseen. Arttu Seppänen antoi HS:n 2023 Flow-festivaalia käsittelevässä arviossaan 13.8.2023 hyvän esimerkin siitä, miten erikoisia vaatimuksia voi artisti asettaa valokuvaukselle. Jutussaan Seppänen mainitsee brittiläisen artistin Shygirlin vaatineen, että kaikki kuvat pitäisi ennen julkaisua hyväksyttää hänen kauttaan. Kirjoituksen mukaan artisti pyrki myös vaikuttamaan kuvakulmiin: kuvia ei saisi ottaa alaviistosta. Kyseessä on toki ääripään esimerkki, mutta otan tämän esiin siksi, että artisteja kuvattaessa on tärkeää muistaa erilaiset ohjeistukset, joita järjestäjät ja artistit ovat asettaneet. Ohjeistukset tulevat usein kirjallisesti ja ne löytyvät erillisestä kuvaussopimuksesta.

Olin taannoin kuvaamassa Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella 26.7.–30.7.2023. Kyseessä oli ensimmäinen kerta valtakunnallisesti nimekkäiden artistien kuvaamisesta, joten halusin luonnollisesti onnistua parhaani mukaan. Kuvaajia tapahtumassa oli useita ja jaoimme työkuormaa muiden kuvaajien kesken palaverissa ennen tapahtumaa. Varmistimme myös, että kuvaajia on varmuuden vuoksi vähintään kaksi jokaista keikkaa kohden. Tärkein muistettava ohjeistus kuvaajille oli, että vain kolme ensimmäistä kappaletta saa kuvata lavan edestä. Ensiarvoisen tärkeää oli ehtiä paikalle noin 5–10 minuuttia ennen konsertin alkua. Lisäksi joiltain artisteilta tuli toiveita kuvata esimerkiksi fanitapaamista tai konsertin jälkeen yleisön suuntaan lavalta. Mahdollisuuksien mukaan toiveita myös toteutettiin.

Mitä mukaan kameralaukkuun?

Kameralaukussa oli mukana kaksi eri runkoa, Sony A7II ja Canon EOS M50 mk2. Sonyn rungossa oli useimmiten kiinni laajakulmaobjektiivi Sony Zeiss Batis 25mm f2.0 tai Sony FE 85mm f1.8 ja toisessa teleobjektiivi Canon 70-200 f2.8 L USM (EF) tai Sigma 56mm f/1.4 C DC DN. Canonin runko vikaantui toisen kuvauspäivän jälkeen ja jouduin pärjäämään yhdellä rungolla. Onnekseni mukanani oli adapteri, jolla sain Canonin linssit sopimaan myös Sonyyn ja suurin harmi koitui vain useista linssin vaihdoista kesken päivän. Lisäksi kameralaukusta löytyi kuulosuojaimet, välipalapatukka, juomapullo, neljä muistikorttia, vara-akkuja, laturit, varavirtapankki, tarvikkeita linssien puhdistamiseen, pakastepusseja ja varasukat. Varasukat osoittautuivat tarpeellisiksi, sillä yksi kuvauspäivä oli hyvin sateinen ja Palefacen aloittaessa iski rankkasade. Tällöin kaivoin esiin myös mukanani olleet pakastepussit ja asetin ne kameran suojaksi. Tästä huolimatta Sony linsseineen kastui kunnolla.

Mitkä asetukset kameraan?

Kameran asetukset on hyvä testata erilaisissa skenaarioissa etukäteen, jos mahdollista. Olin jo mielessäni ajatellut, että 1/200 olisi tavoiteltava maksimisuljinaika ja aukko noin f1.8–2.8. Herkkyys vaihteli vallitsevasta valosta ja lavan valaistuksesta riippuen aina arvosta 200 arvoon 6400. Kun konsertteja kuvataan yöllä, ei kohinaa kannata pelätä. Kuva kohisee, jos on kohistakseen. Tärkeintä on (allekirjoittaneen mielestä) saada liike pysäytetyksi, jotta on edes kuva, jota käsitellä. Ensikertalaisen yllätti totaalisesti Bessin konsertissa käytetyt UV-valot, jotka pilasivat otokset kerta toisensa jälkeen. Tähän auttoi lopulta ISO:n reipas madaltaminen, joka tuntui siinä tilanteessa järjenvastaiselta, sillä vallitsevaa valoa ei yöllä käytännössä ollut lainkaan. Pienen sekoilun jälkeen sain kuitenkin tästäkin konsertista ihan mukavia otoksia.

Lavan edestä on luonnollisesti helppoa saada näyttäviä kuvia sellaisesta kuvakulmasta, joita yleisöllä muutoin ei ole käytettävissä. Yritin kuitenkin valita jatkoon kuvat, joissa ei ole pelkästään näyttävä kuva artistista. Halusin, että kuvista välittyy fiilistä myös itse keikasta ja artistin esiintymisestä eleiden ja ilmeiden kautta. Puhtaasta kunnioituksesta artisteja kohtaan en myöskään valitse otoksia, jossa ilmeet tai eleet muutoin näyttävät epäedullisilta. Tämä jäänee lopulta katsojan päätettäväksi, miten onnistuin tavoitteessani. Ohessa on muutamia otoksiani.

Kuvien editointi

Tapahtumaa kuvatessa järjestäjällä on luonnollisesti halu saada kuvia käyttöön somekanaviin ja tiedotteisiin mahdollisimman nopeasti, toisinaan jopa samana iltana. Sopimukseen kuului, että kuvat tulevat editoituna seuraavaan päivään klo 12 mennessä järjestäjälle. Koska oma kuvausaikatauluni käsitti lähinnä illan ja yön viimeisiä konsertteja, oli lyhyiden yöunien jälkeen vielä muutamia tunteja aikaa käydä läpi kuvia edelliseltä illalta. Kuvia jokaiselta illalta tuli yhteensä noin 1500–2000, joten melko karkealla otannalla ne käydään läpi. Kuvien määrä oli runsas johtuen osaltaan siitä, että en luottanut osaamiseeni tarpeeksi. Näin ollen kuvia tuli otettua ”varmuuden vuoksi” paljon ylimääräisiä. Ehkä seuraavalla kerralla tunnen omat taitoni hieman paremmin ja pystyn arvioimaan, milloin tarpeellinen määrä materiaalia on saatu talteen.

Editointi itsessään vaatii hieman mielikuvitusta, sillä värivalot asettavat haasteita oikean valkotasapainon löytämiseen. Jokainen kuva on editoitava erikseen ja harvoin mitään valmista asetusta voi suoraan kopioida kuvasta toiseen. En perehdy tässä tarkemmin prosessiin tai anna siihen tarkkoja neuvoja, sillä tarvitsen itsekin vielä paljon kokemusta ja toisaalta kuvan säätäminen on osa taiteellista vapautta valokuvaajalla. Yhden neuvon uskallan kuitenkin antaa. Johtuen runsaasta kuvien säätötarpeesta jälkikäteen, tarvitset RAW-kuvia käsittelyyn.

Voiko kuvaaja nauttia itse konserteista?

Itselleni konserttien kuvaus oli ensisijaisesti työtehtävä, joten tavoitteeni oli saada jokainen minulle määritetty tehtävä suoritettua parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Kolmen ensimmäisen kappaleen aikana ei juurikaan ehdi keskittyä muuhun kuin ottamaan kaiken mitä mahdollista annetusta kuvauspaikasta. Tämän jälkeen otetaan kuvia yleisön joukosta tunnelmasta ja hieman kauempaa koko lavasta. Tässä kohdassa on pieni hetki nauttia myös musiikista, jos ei tarvitse lähteä vaihtamaan akkuja tai muutoin kalustoa huoltamaan. Koska tapahtumassa oli useita esiintymislavoja, jouduin usein siirtymään jo ennen viimeisiä kappaleita kohti seuraavaa lavaa, jotta olen siellä paikan päällä ajoissa. Jos joku siis miettii, että kuvaajat pääsevät vain ilmaiseksi nauttimaan keikoista, niin kokemukseni mukaan kyseessä on kuitenkin raakaa työtä. Onnistuminen vaatii tarkkaa oman ajan hallintaa, suunnitelmallisuutta ja tietysti sopeutumiskykyä muuttuviin tilanteisiin, kuten rankkasateeseen, aikataulumuutoksiin ja mahdollisiin ongelmiin kaluston kanssa. Lopuksi sanottakoon, että rankkasateesta, vikaantuneesta rungosta, kiireisestä editoinnista, menetetyistä kesälomapäivistä ja huonosti nukutuista öistä huolimatta nautin ihan jokaisesta hetkestä, jonka sain kameran takana viettää. Eli kyllä, kuvaaja todellakin voi nauttia konserteista, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin vieraat yleisössä.