Aloittelijan opas filmikuvaukseen

Ilkka Aaltonen

Kirjoittaja on Tampereen kameraseuran puheenjohtaja.

Kännykkäkameralla saa upeita kuvia. Jo ensimmäinen Applen kännykkäni iPhone 5 teki jälkeä, johon menneen ajan mestaritkaan eivät valotuksen suhteen pystyneet. Valotus oli täydellistä kaikenlaisissa olosuhteissa, ja kuvan sai halutessaan nopeasti käsiteltyä kännykän ohjelmalla. Digijärkkärillä voi siirtyä vielä kännykkääkin laadukkaammalle tasolle. Järkkärillä on käytössä laaja määrä erilaista optiikkaa ja muita lisämahdollisuuksia luovaan kuvaukseen. Miksi siis kuvata filmillä?

Digikuvaukseen verrattuna filmille kuvaaminen on hidasta ja työlästä, kuvat täytyy kehittää ja skannata, jos niitä halua jakaa verkossa. Kinofilmiin mahtuu 36 kuvaa, kännykän tai koneen muistille ”aika pal vähä enemmä” (Turrkusta, suom,huomio).

Filmillä ei ole softaa tai tekoälyä. Se ei korjaa kuvaajan tekemiä virheitä itsestään. Kuvaajan filminvalotus- ja kehitystavasta, kamerasta ja linssistä sekä hänen tavastaan vedostaa kehitetty filmi valmiiksi kuvaksi muodostuu epätäydellinen subjektiivinen prosessi. Prosessille asettaa rajoitteet myös varusteiden ja materiaalin ominaisuudet. Filmillä on mahdollista luoda omintakeista valokuvallista ilmaisua. Omassa ilmeessä ja rajoitetussa kuvamäärässä onkin tämän prosessin viehätys.

Lisäfiilistä tulee kamerasta; filmikameroita on valmistettu suuremmassa määrin jo 1930- luvulta alkaen. Niitä on tarjolla käytettyinä monenlaisia. Kameroiden mekaniikka ja optiikka ovat kiehtovia. Osa vanhanajan kameroista on valmistettu kuin sveitsiläisen kellosepän ammattitaidolla. Filmikamera ei puutu kuvaajan virheisiin tai valintoihin. Filmikuvaaminen mahdollistaa jatkuvan oppimisen, ja valon ja varjon suuntaa sekä ilmettä alkaakin katsomaan tarkkaan. Käyttämänsä materiaalin ominaisuuksia alkaa ymmärtämään ja tiedostamaan – oppii piirtämään valolla.

Esittelen tässä kolmiosaisessa oppaassa muutamia perusasioita filmeistä ja kehitteistä. Ensimmäisessä osassa esittelen käyttämiäni mustavalkofilmin kehitteitä, toisessa käyttämiäni mustavalkofilmejä ja kolmannessa osassa käyttämiäni värifilmejä. Vältän kuormittamasta tekstiä liiallisilla teknisillä asioilla. Tekstin on tarkoitus olla lyhyt esittely filmikuvaukseen. Käytännön opastusta on tarjolla seuramme kursseilla.

Esimerkkinä käytän muutamaa yleisesti saatavilla olevaa filmiä ja kehitettä. Tämä opaskin on täysin subjektiivinen. Kaikista näistä filmeistä ja kehitteistä minulla on omaa laajaa kokemusta. Mieltymykseni tietynlaisiin kehitteisiin tai filmeihin on vain minun.

OSA I Mustavalkofilmien kehitteistä

Jos mustavalkofilmille kuvaaja ei opettele myös itse kehittämään filmiä, jää harrastuksesta ratkaiseva prosessi pois.

Kehitteistä löytyy hienorae-, yleis- ja korkeaterävyyskehitteitä: kaikilla kehitteillä voi kehittää kaikkia mustavalkofilmejä. Ainoa poikkeus on Ilford XP2 -filmi, joka kehitetään väriprosessissa. Kehitevalinta vaikuttaa oleellisesti filmin toistoon, rakeeseen ja sävyalaan. Tämä on tärkein syy siihen, miksi mustavalkofilmit kannattaa kehittää itse. Saat valita omiin tarkoituksiisi parhaiten sopivan filmin ja kehitteen yhdistelmän. Toinen syy on edullisuus. Itse kehitetyn filmin kustannukset ovat kehitteestä riippuen muutamasta sentistä maksimissaan 2 euroon asti per filmi.

Alla muutama esimerkki käyttämistäni kehitteistä. Suluissa on saman kehitteen eri markkinanimiä eri valmistajilta. Huomioi, että kehitteitä on markkinoilla valtava määrä, tämä on vain pieni otanta tarjonnasta. Allaolevat suhdeluvut tarkoittavat kehiteliuoksen sekoittamista veteen ennen kehitystä. Esimerkiksi 10ml Rodinalia sekoitetaan 250ml vettä ja saadaan 260ml valmista kehitettä, suhde 1+25.

Agfa Rodinal (Adonal, R09)

Helppokäyttöinen kehitteiden klassikko. Pitkä säilyvyys, olosuhteista riippuen 1–20 vuotta. Erittäin edullinen, voidaan helposti käyttää suhteissa 1+25, 1+50 ja 1+100. Eli 500ml noin 5-10€ maksavasta kehitepullosta saa suhteessa 1+25 13L valmista kehitettä, eli noin 43 kinokoon filmin kehitteen. Tuottaa suuren rakeen, erittäin korkean subjektiivisen terävyyden, todella kauniin keskialueen sävykkyyden, suuren kontrastin. Varjoalue menee helposti tukkoon, huippuvalot saattavat jäädä valkoisiksi, ”puhki palaneiksi”. Laimennusta lisäämällä (1+50.1+100) terävyys kasvaa entisestään, ja riittoisuus tietysti samaten. Sopii erityisesti klassisen tekniikan omaaville hitaille ja keskiherkille filmeille, kuten Rollein, Agfan, Fomapanin ja JCH Streetpan filmeille. Tämä on myös erinomainen kehite käytettäväksi Stand Development -erityiskehityksessä. Myydään liuoksena.

Kodak D-76 (Ilford ID-11)

Toinen legendaarinen klassikko, mutta ominaisuuksiltaan huomattavasti edellistä klassikkoa erilainen kehite. Tuottaa pienen rakeen, loistavan sävyalan. Hyödyntää filmin koko nopeuden ja dynamiikan varjoista valoon, kaikilta alueilta löytyy yksityiskohtia, kun filmi on oikein valotettu. Käytän itse aina suhteessa 1+1, jolloin terävyyden ja rakeen suhde on mielestäni balanssissa. Myydään 1L ja 5L jauheena, joista on itse sekoitettava varastoliuos. Käytettäessä suhteessa 1+1 saadaan siis 1L jauhepaketista 2L valmista kehitettä, jolla on mahdollista kehittää 7 kinofilmiä. Säilyvyys varastoliuokselle on noin puoli vuotta. Jauheella säilyvyys on lähes rajaton. Kodak Tri-X -filmi ja D-76-kehite suhteessa 1+1 on maailman yleisin lehdistössä ja kuvatoimistoissa (Life, Magnum, Vogue) filmiaikana käytetty yhdistelmä. Tämä kehite sopii kaikille filmeille loistavasti, kun tavoitteena on kaunis täysisävyinen kuva.

Kodak XTOL (Adox XT-3)

Kodakin kemistien urotyö filmikauden loppupuolella. Hyvä säilyvyys, noin 1 vuosi varastoliuoksella. Käyttäytyy kuin D-76, mutta tuottaa sitä paremman sävyalan, terävyyden ja pienemmän rakeen. Voidaan helposti käyttää suhteissa 1+1,1+2 ja 1+3. Lisäksi se on ekologinen, kehitteen vaikuttava aine on askorbiinihappo, eli C-vitamiini. Lähes myrkytön. Myydään 5L ja 1L jauhepaketeissa. Koska vaikuttavaa ainetta täytyy olla valmiissa kehitteessä riittävästi, täytyy XTOL-varastoliuosta olla valmiissa kehitteessä vähintään 100ml filmiä kohden. Tämä kehite mahdollistaa filmin prässäämisen eli valottamisen filmin nimellisherkkyyttä korkeammalla ISO-arvolla. Olen prässännyt Kodak TMAX 3200 -filmiä ISO 6400:aan asti ja saanut huippulaatuista negaa. Tämä kehite mahdollistaa myös filmin ylivalottamisen, eli valottamalla filmiä huomattavasti sen nimellisherkkyyttä alhaisemmalla ISO-arvolla. Tämä onnistuu monella muullakin kehitteillä, mutta ei XTOL:in tarjoamilla tuloksilla. Loistava yleiskehite kaikille filmeille. Kun jauhe voidaan vielä sekoittaa huoneenlämpöiseen veteen, niin voi todeta XTOL:in olevan huipputuote.

Ilfotec HC

High concentrate -varastoliuos. Myydään 1L pulloissa. Neste on hyytelömäistä, ei kovin helposti juoksevaa ainetta. Ammattikäytössä kannattaa litran varastoliuos sekoittaa heti veteen. Harrastelija voi ottaa pullosta aina kunkin kehityskerran vaatiman määrän. Käytetään suhteessa 1+31 tai 1+15. On erittäin nopea käyttää, kehitysajat ovat viiden minuutin luokkaa. Tuottaa keskikokoisen rakeen, suuren terävyyden ja erinomaisen kontrastin. Olen kokeillut Kodak TMAX ja Ilford Delta -filmeillä sekä Ilford FP4+ -filmillä keskinkertaisella menestyksellä. Näillä filmeillä muut kehitteet antoivat mielestäni paremman tuloksen. Kuitenkin Ilford HP5+ ja tämä kehite tuntui olevan match made in heaven. Filmi reagoi upealla tavalla, sitä pystyi tällä kehitteellä prässäämään ISO 3200:aan asti tuosta vaan. Kontrasti ja sävyt olivat mahtavia. Tulokset olivat huippuluokkaa. Eikä ihme. HP5+ suunnattiin lehdistötyötä varten, jossa tarvittiin nopeutta ja joustavuutta. HP5+ optimoitiin tälle kehitteelle. Monta vuotta kuvasin lähes pelkästään HP5+ filmiä ja käytin tätä kehitettä. Luovuin kehitteestä siksi, että se ei lopu ikinä. Yhdellä litran pullolla kehittää yli 100 rullaa kinofilmiä. Kehite ehti vanhenemaan, ennen kuin ehdin nuo 100 rullaa kuvata. Lisäksi halusin käyttää muitakin filmejä kuin HP5+, ja sitä taas voi kehittää mainiosti muillakin kehitteillä. Erittäin varteenotettava ja huippuedullinen kehitevaihtoehto erityisesti nopeille filmeille ja paljon kuvaaville.

FX-39

Muistuttaa Rodinalia. Myydään nestemäisenä varastoliuoksena. Tuottaa erittäin upean sävyalan ja korkean terävyyden. Rae on Rodinalia huomattavasti pienempi. Kehite tuottaa täyden filmin herkkyyden eli varjo- ja huippuvaloissa on runsaasti yksityiskohtia. Erityisen upea mustan toisto. Loistava sävyerottelu. Käytetään usein suhteessa 1+9. On Rodinalia kalliimpi ja säilyy huonommin. Avaamaton pullokin tuntuu hapettuvan, eli muuttavan väriä muutaman kuukauden säilytyksen jälkeen. Normaali pakkauskoko on 500ml pullo, mutta Fotoimpex myy myös 100ml minipulloja. Minipullolla kehittää 4 rullaa kinofilmiä, jolloin hinta- tai säilyvyysongelmia ei tule. Olen käyttänyt Kodak Tri-X ja Rollei RPX sekä Rollei Superpan 200 -filmien kehittämiseen. Kaikki filmit toimivat mainiosti tällä kehitteellä. Jos haluaa Rodinalin sävyt ja terävyyden pienemmällä rakeella sekä saman helppokäyttöisyyden, FX-39 on vastaus vailla vertaa.

Tämä pieni viiden kehitteen otanta ehkä antaa ymmärrystä kehitteiden erilaisuudesta ja merkityksestä lopputulokseen. Kaupallisessa kuvalaboratoriossa kehitetään filmit yhdellä ja samalla, taloudellisesti mahdollisimman edullisella standardikehitteellä. Lisäksi kehityksen hinta on sellainen, että yhden filmin kehitysmaksulla ostaa äkkiä kehitteen, jolla kehittää itse useita rullia filmiä paremmin ja hallitummilla tuloksilla. Kuvalaboratorioille filmin kehittäminen ei ole primääritoimintaa. Kehittäminen on työvoimaa sitovaa ja hinta täytyy pitää kohtuullisena, jolloin voitot jäävät vähäisiksi.

Tulossa: OSA II Mustavalkofilmeistä – Tilaa Obsköörin uutiskirje, niin saat viestin uusista artikkeleista!